Paluu kotistudioon

Lopetin studiopajoilla käymisen, koska niiden ilmapiiri ei sopinut omaan työskentelytapaani. Kiteyttäisin tässä omat haasteeni kolmeen kohtaan.

Suurella osalla malleista ei oikeastaan ollut minkäänlaisia ajatusta siitä mitä he oikeastaan halusivat. Puoletkaan malleista osanneet kysyttäessä tavoitteita tai syitä tulla paikalle vastata yhtään mitään. Tietenkin mukana oli mukavia poikkeuksia, jotka kertoivat mihin pyrkivät, mutta minua henkilökohtaisesti häiritsi ’en mä oikeen tiedä’ tai ’koska mun kaverikin tuli tänne’-vastaukset.

Kuvaamistilanteet olivat varsin hektisiä ja yleensä tuli tunne että on kamala kiire saada kuvat kortille, jotta seuraava kuvaaja pääsee tekemään saman jutun minkä juuri itse teki. Tämä stressasi sekä malleja että kuvaajia. Huomasin että tämä vaikutti selkeästi onnistuneiden ruutujen määrään verrattuna rauhassa kotona toteutettuihin kuvauksiin.

Studiopajaan meneminen kuvaajana on samalla sitoumus toimittaa ruutuja kuvattaville malleille. Minä en kuitenkaan yksinkertaisesti voi toimittaa mallille kuvia, jos yksikään ruutu ei mielestäni ylitä sille asetettuja omia tavoitteita. Jätin siis usein kuviini tyytymättömänä mallit tyhjin käsin. Paha mielihän siitä tietenkin tuli itselle, mutta uskoisin että vielä pahempi mieli olisi tullut mallille saadessaan epäonnistuneita kuvia. Olin varma kuitenkin että joku kuvaajista varmasti onnistui ja jokainen sai niitä ruutuja riittävästi.

Eli studiopajat on mun kohdaltani nyt käyty ja vaihtoehtona paluu omalle tontille olohuoneeseen. Vuoden alussa tehty päätös pakotti mielen kohtaamaan totuuden ja heittämään kaikki tekosyyt roskakoriin.

Blogaaja Itse

Blogaaja Itse

Studiolaitteisto oli ollut lainassa jo yli puoli vuotta duunipaikalla. Laitteiden kotiinpaluun kunniaksi piti räpsäistä yksi omakuva. Silmät jäi vähän hämyiseksi, mutta katse on tiukasti tulevaisuudessa. Siellä on vielä ne parhaat ruudut otettaviksi.

Sellanen mukava uutinen että taustalla on käynnissä neuvottelut entisen kollegani kanssa. Hänellä olisi ehkä mahdollisus antaa kontribuutiona käyttööni sopiva tila studiokuvauksiin kevään ajaksi. Aika näyttää mihin laitteet päätyy. Kotona ei ainakaan enää ole tilaa lattiakuvaukseen hankittuani huonekaluja olkkariin. Vai pitäskö laittaa huonekalut kierrätykseen?

Mainokset

Adam Marelli kertoo kuinka lähestyä tuntemattomia

Alan oikeastaan pitämään tästä kaverista. Hän osaa selittää hienosti ja yksinkertaisesti asioita joita liittyy valokuvaukseen ja antaa ulottuvuuksia omaan ajatteluun valokuvauksesta.

Videossa käsitelään pääteemana kuvaajien tekosyitä olla ottamatta kuvaa. Itse olen syyllistynyt näistä lähestulkoon kaikkiin ja tunnen pienen häpeän piston. Nyt voikin sitten miettiä ovatko ne olleet niitä oikeita syitä olla ottamatta kuvia kun huomaan kuvattavan arvoisen hetken.

Ehkä tärkeimpänä asiana esityksestä heräsi ajatus kuvan lavastamisesta etukäteen. Sen sijaan että juoksee kuvien perässä, asian voi kääntää toisinpäin ja antaa kuvan tapahtua siellä missä on valmiina odottamassa.

Marellin tapa tuoda esiin valokuvien ja suurten mestareiden teosten välisiä yhteneväisyyksiä on insiproivaa. Tämänkin videon jälkeen tekee mieli lähteä kaivelemaan jotain aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja tutkia maalauksia.

APs: fokusoidu kuvaamaan yhtä asiaa kerrallaan, lavasta paikkoja valmiiksi kuvaamiselle, opiskele visuaalista anatomiaa (da vinci) ja valoa (rembrandt), ota kuva kahdesta ihmisestä vierekkän jotka eivät vuorovaikuta keskenään, luo liikettä jäykkään malliin liikkumalla itse.

Follow my blog with Bloglovin

Adam Marelli rakentaa siltaa valokuvauksen ja klassisen taiteen välille

Katselin joulun välipäivinä ajatuksia herättävän videon ja nyt katsoin sen kertauksena uudemman kerran. Lähes puolentoista tunnin mittainen esitys ei tuntunut pitkäveteiseltä edes toisella katsomiskerralla ja asiaa oli niin paljon että sen sisäistämiseen ehkä kolmaskin kerta voisi tehdä vielä hyvää. Oikeastaan juuri tämän videon näkeminen toimi osittain kipinänä ja motivaattorina kuvausharrastuksen eteenpäinviemiseen pelkästä tekniikkapornoilusta oikeaan valokuvaamiseen.

Erityisesti pidin valokuvien ja klassisten maalausten vertailusta keskenään ja samojen peruselementtien löytäminen ja analysointi antoi itselleni ainakin paljon ajateltavaa. Esityksen jälkeen heräsi innostus lähteä sivuraiteille tutustumaan myös vanhojen klassisten artistien töihin.

Googleta: figure ground relationship, visual relationship, visual language, rhythm of light, atmospheric perspective, dominant direction

Lasit

Monen kuvaajan huomio kiinnittyy välineisiin ja varusteisiin. Ikinä ei voi välttyä kysymyksiltä siitä, mikä runko ja mitä linssejä omistaa tai käyttää. Itse pyrin tästä välinekeskeisyydestä eroon, mutta kuitenkin vähän avaan tätä aihetta ennen siirtymistä oikeasti mielenkiintoisiin asioihin.

Kameran mukana tulleilla kittilinsseillä en ole kuvannut juuri mitään. Jostain syystä ne tuli kuitenkin otettuna pakettiin mukaan ja onhan se ihan kiva, että niillä saa kuvia niistä oikeista linsseistä, joita käytän. Selkeästi huomaan, että suosin valovoimaisia objektiiveja, joilla pystyy kuvaamaan myös vähäisemmässä valossa. Lisäksi tärkeää on ollut syväterävyyden käyttäminen kuvissa, joihin vaaditaan suurta aukkoa.

Vasemmalta oikealle linssit: Sigma 10 mm Fisheye, Canon 40 mm, Tamron 28-75 mm zoom sekä Tamron 70-200 mm zoom. Kaikkien valovoima kiinteä F2.8

Sigma 10 mm F2.8

Kalansilmäobjektivi on viimeisin hankitani joululahjaksi itselle. Halusin jotain erilaista verrattuna mihinkään aikaisempaan lasiini ja sitä todella sain. Tällä lasilla tulee yleensä mentyä niin lähelle kohdetta, että tormäyksiltä ei voi aina välttyä. Lähikuvissa linssi on lähes kohteessa kiinni ja ainoastaan objektiivin varjo kertoo kuvaajalle kohta lasin osuvan johonkin. Vääristymä reunoilla on hervoton, eikä objektiivi sovellu muotokuvaukseen, ellei tarkoituksena ole korostaa mallin nenän kokoa. Toisaalta joskus mittasuhteiden vääristyminen tuottaa ihan toivottuakin tulosta.

Sigma 10mm etäisyydeltä 20 cm

Sigma 10mm alle 10 cm etäisyydeltä. (10 mm, 1/200s, f2.8, ISO 200)

Sigma 10 mm alle metrin etäisyydeltä.

Sigma 10 mm alle metrin etäisyydeltä (10mm, 1/25s, f2.8, ISO 200)

Canon 40 mm F 2.8

Tämän ostin katukuvausta silmälläpitäen. Huomaamaton, valovoimainen, nopea ja tarkka objektiivi ei herätä kuvattavissa suuria reaktioita, mikä on kadulla varsin suotavaa. Pieni objektiivi on näppärä myös matkoilla ja varsinkin retkellä. Itselläni lasi oli mukana syksyisellä viskivaelluksella Nuuksiossa. Muiden kantaessa ja varoessa kalliita raskaita linssejään, oli itselläni kamera kokoajan kädessä edullinen pannukakku nokalla. Oli helpompaa keskittyä myös olennaiseen eli viskistä nauttimiseen, kun kaulassa ei roikkunut kilon palaa kallista lasia.

Canon 40 mm kaupungilla

Canon 40 mm kaupungilla (40 mm, 1/80s, f2,8, ISO 1600)

Nuuksion maisemissa pieni objektiivi oli näppärä varsinkin kun muut kantoivat mukanaa niitä isompia laseja.

Nuuksion maisemissa pieni objektiivi oli näppärä varsinkin kun muut kantoivat mukanaa niitä isompia laseja. (40 mm, 1/100s, f8.0, ISO 320)

Tamron 28-75 mm F2.8

Tämä on peruslinssi arkikäyttöön hyvällä valovoimalla. Linssi on useimmiten rungossa kiinni oleva työhevonen, joka kulkee mukana kaupungilla, juhlissa ja bändikeikoilla. Linssiin olen ollut erittäin tyytyväinen, ja siinä on hintaansa nähden erinomainen kuva ja riittävän nopea, harvoin harhaan osuva tarkennus.

Valovoima riittää myös bändikeikkojen kuvaamisen.

Valovoima riittää myös bändikeikkojen kuvaamisen. (40mm, 1/80s, f2.8, ISO 1600)

Tamron 70-200 mm studiossa

Tamron 28-75 mm studiossa (28mm, 1/250s, F5,6, ISO 200)

Tamron 70-200 mm F2.8

Tämä on ensimmäinen kameraani ostama linssi kittiobjektiiven päälle. Hankita on tehty muotokuvaukseen studiossa ja luonnonvalossa. Kuvanlaatu ei yllä Canonin vastaavaan, mutta hintakin jää kolmasosaan huippulaseista. Tällä lasilla pääsee bändikeikoilla lähelle artistia ja valovoima riittää kuvaamaan vallitsevassa valaistuksessa ilman salamaa.

Tamron 70-200 mm studiossa (77 mm, 1/125s, f5.0, ISO100)

Tamron 70-200 mm studiossa (77 mm, 1/125s, f5.0, ISO 100)

... ja bändikeikalla

… ja bändikeikalla (175 mm, 1/200s, f3.5, ISO 5000)

Elikkäs näillä mennään nyt ja suunnitelmissa on siirtyä enemmissä määrin kiinteäpolttovälisiin linsseihin. Ennen uusia hankintoja lupasin itselleni keskittyä enemmän kuvaamiseen kuin kuolaamiseen.

Inspiraatio

Tölkkirivi
Kävin valokuvausta harrastavan työkaverini kanssa mielenkiintoisen keskustelun. Se liittyi yrityksen pikkujouluissa meille yhteisvastuullisesti langenneeseen tehtävään kuvata illan tapahtumia. Meiltä on molemmilta kyselty ja tivattu, milloin niitä juhlista saatuja kuvia olisi saatavilla.

Molemmilla pyöri ajatukset saman ongelman ympärillä. Suurin osa pikkujoulukuvista näyttää omissa silmissä olevan julkaisukelvottomia, eikä niitä kehtaa lähettää omalla nimellään näytille. Heilautukset, rakeet, typerät ilmeet, ylivalotus, alivalotus, surkea rajaus tai asettelu ovat syynä siihen, ettei kuvista saa itseään miellyttäviä. Meistä kumpikin oli tyytyväinen ainoastaan yhteen ruutuun omista tuotoksista.

Matiastonttu

Teknisiä kömmähdyksiä on helppo pitää syynä, vaikka oikea vika on tietenkin itsessä. Jotain pitäisi tehdä. Vaihtoehtoisesti voisi luovuttaa ja lopettaa kuvaamisen kokonaan tai sitten pyrkiä kohti parempia kuvia ja opiskella asiaa lisää.
Päätin, että otan sen vaikeamman tien ja opettelen kuvaamaan oikeasti hyviä kuvia, joihin olen tyytyväinen.

Niin ja sitten voisi tietenkin ymmärtää, että pikkujouluräpsyjen tarkoitus on olla pikkujouluräpsyjä, eikä mitään orgastisia taiteen multihuipentumia. Ne kuvat voi laittaa jakoon. vaikkei itseä miellytäkkään.

Tästä se sitten lähtee. Matkaa kohti parempia kuvia ylä- ja alamäkien kautta voi seurata tässä blogissa. Luvassa on kuvausprojekteja unohtamatta kuitenkaan pakollisia kirjoitelmia välineistä ja kuvankäsittelystä.